Jännitin koko eilisillan tätä päivää, joka toisi tullessaan koeratsastuksen. Ilta vaihtui yöksi ja yö aamuksi. Kello 9:30 herätys, ja olin todella väsynyt. Hetken sosiaalisia medioita selattuani vaivauduin ylös sängynpohjalta - ylös, ulos ja lenkille! Siinä sitä sitten mentiin koiran kanssa keskellä kaatosadetta. Tuli ajateltua, että miten sattuikin niin hieno ilma... Minnillä oli tassu kipeä, joten käveltiin pari metriä pihasta ja takaisin. Urheilullinen kaksikko, eikö? Palattiin sisälle ja täytyihän sitä nyt kesäkuussa patteri laittaa päälle. Suomen kesä. No mutta, söin ja puin tallivehkeet (farkkuratsastushousut, trikoopaita, huppari, ratsastussukat, hanskat). Kypärän ja raipan otin myös mukaan, älkää huoliko. Matka kohti tuntematonta alkoi.
Ajettiin noin puolituntia, ja tietenkin ohi määränpäästä. Mutta sehän meitä ei lannistanut, vaan soitettiin hevosenomistajalle ja pyydettiin pientä reittiopastusta. Parisataa metriä oltiin ajettu liikaa, joten muutaman minuutin päästä oltiinkin päästy pihaan. Talli oli todella maalaishenkinen ja mukava, söpöt punaiset rakennukset ja vehreitä puita kehystämässä ympäristöä. Poni oli jo laitettu valmiiksi, ja omistajan tytär ratsasti kohti kenttää. Oli edeltävänä päivänä pidetty vapaapäivä, joten he päättivät alkuun verkata ponia vähän kuulolle. Eihän siinä mitään, mentiin "katokseen" ja juteltiin omistajan kanssa. Poni liikkui kivasti, tosin ylimääräisen energian innoittamana.
Vihdoin oli vuoroni. Sade ei jättänyt vieläkään rauhaan, joten sain lainata tyttären sadetakkia. Ystävällistä porukkaa! Poni oli heti ensikättelyssä oikein mukava, tosin huomasi, että sillä se vapaapäivä oli ollut. Hetken tunnustelin käynnissä, ratsastin pohkeenväistöä ja kerran avoakin, eli ihan perusjuttuja. Otin sitten raville ja poni pääsi vähän innostumaan, ei mennyt pidätteet kunnolla läpi ja sai vähän pidellä, että kuuntelisi. Ei se kaahannut, mutta omistaja halusi, että ratsastan hitaamalla temmolla - ettei pääsisi vahingossakaan kuumumaan.Tosi herkkä, piti olla tarkkana omien pohkeiden ja muiden apujen kanssa. Ravissa samoja juttuja, pari kertaa piti ihan pudottaa käyntiin, kun ei avut menneet kuuleville korville. Muutama kieppi laukkaa ja sitten se oli siinä. Omistajan tytär ratsasti vielä loppuun.
Kaikesta huolimatta näin ponissa potentiaalia juuri minun vuokrahevoseksi. En tiedä mikä siinä kiehtoi, ehkä tietynlainen kovapäisyys ja säpäkkyys, tammamaisuus. Mitään se ei antanut ilmaiseksi. Omistajat sanoivat, että tällainen se on pahimmillaan vapaapäivän jäljiltä, mutta ihan hyvä että tuli nähtyä myös toinen puoli sen luonteesta. Käytiin sitten tutustumassa läpialueisiin, toiseen kenttään ja sitten mentiin alatallille, jossa poni asui. Sovittiin siinä sitten, että tulen vielä uudelleen kokeilemaan hieman parempana päivänä, että saisin oikean käsityksen ponista - mikä sopi minulle hyvin.
Olen toiveikkaana lähipäivien suhteen, saa nähdä tuleeko Uhista ("Ihku") oma vuokraponi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti